Ennen kurssin alkua odotin mielenkiinnolla, mitä tällä olisi minulle tarjota. Halusin syventää käsitystäni medioituneesta maailmasta ja saada uusia, lähinnä kasvatustieteellisiä, näkökulmia sosiaaliseen mediaan. Kuulun sukupolveen, josta käytetään diginatiivin käsitettä - muistan ajan ennen tietokoneita ja älylaitteita, mutta toisaalta olen kasvanut median kehityksen rinnalla, jolloin siitä on tullut luonteva osa työskentelyä ja vapaa-aikaa. Ensimmäiset tietokoneharjoitukset aloitettiin jo ala-asteella, jolloin tuli tutuksi tekstinkäsittelyt ja tiedonhaut.
Olen tiedostanut sosiaalisen median kasvavan merkityksen maailmassa ja kaikenikäisten keskuudessa. Ehkä tämän vuoksi kurssin sisältö ei aiheuttanut suuria ihmetyksen aiheita minullekaan. Luennot, joilla kävin yhtä lukuunottamatta, olivat ihan mielenkiintoisia, mutta eivät tuoneet kauheasti mitään uutta tietoainesta. Ymmärsin kuitenkin, että mediaa ei tulisi nähdä vihollisena vaan yhtenä oppimisen muotona, jossa tieto on saatavilla missä tahansa ja milloin tahansa. Kuten lukemassani artikkelissa ”Sosiaalinen media ja opiskelu - koukussa oppimiseen?” kerrottiin, mahdollisuudet etsiä tietoa useista lähteistä voivat kasvattaa lähdekritiikin ja itsenäisen ajattelun taitoja, sen sijaan että istuttaisiin luokassa kuuntelemassa opettajan monologia. Sosiaalisella medialla on siis tarjota myös mahdollisuuksia, mikäli ne hyödyntää oikealla tavalla.
Tästä päästäänkin Moodleen. Niin kuin monelle muulle, myös minulle toimiminen tässä virtuaalisessa oppimisympäristössä tuotti ajoittain harmaita hiuksia. Kun meille annettiin tehtäväksi tuottaa mielipidekirjoitus (lähes kymmenen hengen porukassa!) ja vielä wiki-alustalla, olin todella epäluuloinen tehtävän onnistumista kohtaan. Mielestäni on olemassa paljon helpompiakin keskustelualustoja, kuin ns. foorumi, minne jokainen käy kirjoittamassa oman kommenttinsa, jolloin keskustelun jatkaminen tuntuu hankalalta ja yksittäiset kommentit hukkuvat virtaan. Onneksi saimme homman hoidettua ajallaan ja tuntui ainakin, että jokainen antoi siihen oman panostuksensa kykyjensä mukaan. Vaikka alussa olikin suuri kiusaus sopia kasvokkain tapaaminen, koen virtuaalisessa ympäristössä työskentelyn olleen silti opettava kokemus. Ehkä hieman sekava ja kehitystä vaativa, mutta toisaalta näkökulmia avartava.
Aion tästä eteenpäinkin hyödyntää digitaalisia medioita oman oppimiseni tukena, niin kuin aikaisemminkin. Ostin ennen opintojeni alkua vihdoinkin ikioman ja tuliterän kannettavan tietokoneen, jonka huomaan nyt olevan ihan elintärkeä, kun suurin osa asioista hoidetaan internetin välityksellä. Vaikka suhtautumiseni mediaan ei kauheasti muuttunut tai maailmankuvani kääntynyt ympäri kurssin myötä, ymmärrän nyt ehkä hieman paremmin myös median tuomat mahdollisuudet. En aio silti unohtaa omaa käsialaani, paperivalokuvia, kirjoja tai mitään muutakaan. Jos ei nykyajasta, niin sitten nostalgiasta.
Värikästä ja iloista syksynjatkoa kaikille :)
